Barbara Stoney: Enid Blyton - el�m�kerta
Ajatus Kirjat 2008
Alkuteos Enid Blyton
Suomennos Heikki Saloj�rvi
282 sivua
ISBN 978-951-20-7588-1

Osta t�m� kirja verkkokaupasta

Alkusanat

Joitakin vuosia sitten �itini ilmaisi er��n� iltana toiveen, ett� min� kirjoittaisin h�nen el�m�kertansa, jos sellainen joskus tulevaisuudessa kirjoitettaisiin. Olisin mielell�ni toteuttanut h�nen toiveensa ja mietinkin asiaa paljon h�nen kuolemansa j�lkeisin� kuukausina. Siihen aikaan olimme juuri muuttaneet Yorkshireen, ja perheemme nelj� lasta olivat viel� pieni�. Oli jo kyllin hankalaa matkustaa mieheni kanssa kerran kuussa etel��n Lontooseen tapaamaan yst�vi�, saati haastatella perinpohjaisesti eri puolilla Etel�-Englantia asuvia, �itini el�m��n liittyneit� ihmisi�. P��tin silloin ett� el�m�kerta joutuisi odottamaan muutamia vuosia, kunnes minulla olisi enemm�n aikaa ja olisin vapaampi matkustamaan. Seuraavana vuonna yksi �idin parhaimmista yst�vist� sairastui vakavasti ja kuoli muutamien kuukausien kuluttua. Kun jotkut �itini nuorena tunteneet olivat jo hyvin i�kk�it� ja jotkut vain hieman nuorempia kuin h�n oli ollut kuollessaan, ymm�rsin ettei h�nen varhaisvuosiensa dokumentointia voinut en�� lyk�t�.

Hyvin pian �idin kuoleman j�lkeen monet kirjoittivat minulle ja pyysiv�t lupaa h�nen el�m�kertansa kirjoittamiseen. Enimm�kseen he olivat aidosti kiinnostuneita, mutta tuntuivat minusta sopimattomilta teht�v��n, joko siksi ett� olivat nuoria ja naimattomia tai siksi ett� olivat miehi�. Minusta oli olennaisen t�rke��, ett� kyet�kseen ymm�rt�m��n t�ysin �idin el�m�� kirjoittajan tulisi tuntea hyvin avioel�m�� ja lapsia.

Samoihin aikoihin Barbara Stoney otti minuun yhteytt�. H�n oli silloin ollut kirjoittamassa el�m�kertaa katontekij�mestarista, joka oli tehnyt �itini talon �Old Thatchin� olkikaton. Katontekij� oli vienyt h�net Bourne Endiin katsomaan taloa, jossa vanhemmiltani talon ostaneet ihmiset yh� asuivat. Rouva Stoney oli halunnut tavata erityisesti heid�t, sill� yksi kustantaja oli ehdottanut h�nelle osallistumista lapsille suunnatun el�m�kertasarjan kirjoittamiseen, ja h�n oli ajatellut Enid Blytonia mahdolliseksi kohteeksi. Sarja oli hyllytetty toistaiseksi, mutta h�n oli kiinnostunut �itini el�m�st� niin ett� oli jatkanut aineiston keruuta, lukenut kaiken h�nest� kirjoitetun ja keskustellut jokaisen Enid Blytonin tunteneen tai h�nelle ty�skennelleen ihmisen kanssa, jonka oli onnistunut tavoittamaan.

Suostuin tapaamaan rouva Stoneyn ja keskustelemaan h�nen kanssaan el�m�kerran kirjoittamisesta. H�mm�styksekseni h�n tiesi el�m�st� Old Thatchissa enemm�n kuin min�, vaikka olin lapsena asunut talossa. H�n tuntui vaistomaisesti ymm�rt�v�n, millainen ihminen �itini oli ollut, ja olevan erityisen kiinnostunut siit� miten ymp�rist� oli muokannut �idin luonnetta ja vaikuttanut h�nen el�m��ns�. Hyvin nopeasti sovimme, ett� h�n kirjoittaisi �idin el�m�kerran ja min� antaisin h�nen k�ytt��ns� kaikki tallessa olevat paperit ja p�iv�kirjat. Valitettavasti paljon t�rke�� aineistoa oli tuhottu ennen �idin kuolemaa, ja h�nen monista el�m�n varrella pit�mist��n p�iv�kirjoista vain varhaisimmat olivat tallella. Se tarkoitti, ett� h�n oli j�tt�nyt j�lkeens� hyvin v�h�n viitteit� omista ajatuksistaan ja tunteistaan my�hemmilt� ajoilta.

Me sovimme my�s, ett� kirjasta tulisi Enid Blytonin el�m�ntarina: se ei olisi kirjallisuuskritiikki� eik� oppinut psykologinen tutkielma siit� miksi h�n kirjoitti niin kuin kirjoitti. Meist� oli t�rke��, ett� kirja nostaisi esiin mahdollisimman t�ydellisesti ihmisen kaikkine vikoineen ja hyveineen, ihmisen jonka niin monet tunsivat Enid Blytonina. Se ei ollut helppo teht�v�. �idin nuoruusvuosien t�rkeimm�t todistajat olivat joko kadonneet j�ljett�miin tai kuolleet. Is�ni, �idin ensimm�inen aviopuoliso, kuoli heti sen j�lkeen kun rouva Stoney oli saanut selville h�nen asuinpaikkansa. Kuten varmaan k�y usein el�m�kertojen kirjoittajille, yhden henkil�n muistikuvat riiteliv�t t�ysin jonkun toisen muistikuvien kanssa, ja tosiseikkojen varmistamisen on t�ytynyt olla ��rimm�isen ty�l�st�. Keskusteluistani tekij�n kanssa tied�n, ett� t�llaista sattui h�nelle monta kertaa niiden kolmen vuoden aikana jotka h�n k�ytti el�m�kerran kirjoittamiseen.

Yksi rouva Stoneyn kustantajista, Paul Hodder-Williams, jonka kanssa �itini oli ollut monta vuotta l�heisess� yhteisty�ss� ja joka oli tuntenut h�net hyvin, my�nsi yll�ttyneens� saatuaan �itini nuoruusvuosilta selville seikkoja, joista h�n ei ollut tiennyt kerrassaan mit��n. Min�kin yll�tyin, vaikka olin ollut �idilleni hyvin l�heinen ja jo varhaislapsuudestani saakka puhunut h�nen kanssaan kaikesta mahdollisesta. Enid Blyton on kuitenkin t�rke� kirjailija lapsille kaikkialla maailmassa, ja on parempi, ett� h�nen hyvin henkil�kohtaiset motiivinsa ja hyvin henkil�kohtainen lahjakkuutensa, jotka tekiv�t h�nest� sellaisen, tunnettaisiin ja ymm�rrett�isiin. On my�s parempi, ett� sen tekee joku joka on niin rehellinen ja puolueeton kuin Barbara Stoney.

Gillian Baverstock

(...)

2

Varhaislapsuudesta saakka Enidi� oli koulutettu siin� uskossa, ett� h�nest� tulisi muusikko. H�n oli aina saanut kuulla, kuinka paljon h�n muistutti May-t�ti� niin ulkon��lt��n kuin luonteeltaankin, ja tiesi is�n uskovan vakaasti, ett� h�nen tytt�rens� oli yht� lahjakas. Vuodesta toiseen Enid oli sinnikk��sti k�ynyt soittokokeissa ja harjoitustunneilla � ei siksi ett� olisi erityisesti nauttinut harjoittelemisesta, vaan siksi ett� Thomas odotti sit� h�nelt�. Mutta kun Enid sai lis�� ik�� ja kun kirjoittaminen muodostui h�nelle yh� t�rke�mm�ksi, h�nt� alkoivat harmittaa pitk�t tunnit jotka h�n joutui istumaan pianon ��ress�. Soittaminen ja musiikin kuunteleminen olivat tiettyyn rajaan saakka nautinto, mutta ajatus ammattipianistin urasta oli toinen juttu. Runojen ja tarinoiden luominen ja kirjoittaminen paperille, mik� tuntui luonnistuvan h�nelt� niin hyvin, toivat paljon enemm�n tyydytyst�, sill� h�n k�sitti ettei koskaan kykenisi ilmaisemaan itse��n yht� hyvin musiikin kautta. H�n yritti selitt�� t�t� Thomasille niill� harvoilla kerroilla kun he tapasivat, mutta is� kielt�ytyi keskustelemasta muista vaihtoehdoista uralle, jonka h�n oli suunnitellut tytt�relleen. Sek��n ei auttanut, ett� Enid ei ollut kirjoituksillaan hankkinut mainittavampaa menestyst�, jolla voisi perustella omaa kantaansa eik� h�n voinut odottaa tukea �idilt�k��n, jonka mielipide �Enidin kyh�ilyist� oli liiankin hyvin tiedossa. Koulun p��ttyess� Enidill� ei tuntunut olevan juuri muuta mahdollisuutta kuin noudattaa is�n suunnitelmaa.

Mutta kes�ll� 1916, kuukausien pakkoharjoittelun ja soittotunneilla k�ynnin j�lkeen, Enid tunsi ett� h�nen oli pakko vaikka vain v�h�ksi aikaa saada et�isyytt� siihen ristiriitojen t�ytt�m��n ik�vystytt�v��n el�m��n, jota h�n kotona vietti. Kuten usein ennenkin kun hyv�t neuvot olivat tarpeen, h�n meni tapaamaan Mabel Attenborough�ta, jonka ehdottamaan ratkaisuun Enid innoissaan tarttui: h�nen pit�isi l�hte� lyhyelle lomalle Mabelin yst�vien, Huntin perheen maatilalle Suffolkiin.

Maatilan p��rakennus, Seckford Hall, suuri 1400-luvun kartanorakennus Woodbridgen l�hell�, oli hieman yli kymmenen kilometrin p��ss� Ipswichist�. Vaikka rakennus on Enidin nuoruusaikojen j�lkeen t�ysin entis�ity, silloin vanha sokkeloinen talo oli osittain raunioina ja vain George ja Emily Huntin vuokraamalla osalla oli yh� jotain sen entisest� loistosta. Attenborough�t olivat Huntien l�heisi� yst�vi� ja olivat lomailleet usein Seckford Hallissa. Siell� vieraileville lapsille vanha tudorilainen rakennus ja makuuhuone jossa �kummitteli�, salak�yt�v� ja ymp�r�iv� maaseutu olivat ehtym�tt�m�n riemun l�hde. Monia taisteluita k�ytiin sen r�nsistyneess�, vain osittain katetussa juhlasalissa, sill� soittajien yl�parvi oli yh� paikallaan ja sinne varastoidut siemenperunat tarjosivat oivia ammuksia, joilla alhaalla olevia vihollisia oli hyv� pommittaa.

Enid oli kuullut Mary ja Mabel Attenborough�lta kaiken mahdollisen Seckford Hallista ja oli ikionnellinen voidessaan lomailla sellaisessa paikassa � varsinkin kun h�n saisi siell� tilaisuuden ruokkia ja hoitaa monenlaista toimintaa harjoittavan suuren maatilan lukuisia el�imi�. Blytonin lapset eiv�t olleet koskaan saaneet pit�� lemmikkej�, mik� mahdollisesti selitti Enidin elinik�isen kiihke�n rakkauden el�imiin. H�n muisteli usein miten surullinen h�n oli ollut jouduttuaan luopumaan �Chippysta�, pienest� takkuisesta kissanpennusta, jonka h�n oli l�yt�nyt yhteismaalta kodin l�helt� ja jota h�n oli salaa pit�nyt huoneessaan, kunnes se oli kerran huomattu ja annettu pois, sill� Thomas seuraili kyll� mielell��n el�imi� vapaassa luonnossa, mutta tunsi v�h�n kiinnostusta niiden kesytettyihin lajitovereihin, ja h�nen vaimonsa viel� v�hemm�n. Seckford Hallissa, jossa saattoi ratsastaa ja l�hte� koirien kanssa kiertelem��n Suffolkin vieh�tt�v�� maaseutua, Enid unohti tulevaisuudenhuolensa joksikin aikaa. H�n teki pitki� py�r�retki� ja k�vi hiekkarannoilla Huntin tytt�jen kanssa � Marjoryn ja Idan, jotka osoittautuivat mukaviksi seuralaisiksi, vaikka olivat muutaman vuoden h�nt� vanhempia. Tytt�jen veljet William ja Herbert olivat molemmat jo l�hteneet kotoa, toinen oli armeijassa ja toinen naimisissa, mutta Huntit olivat is�ntin� useille Seckford Halliin tilap�isesti majoitetuille nuorille upseereille, joten onnellisessa talossa riitti aina yst�v�llist� kiusoittelua ja naurua.

Ida oli Fr�bel-pegagogiaa opiskellut lastentarhanopettaja Ipswich High Schoolissa, suuressa tytt�jen p�iv�koulussa, jossa oli erillinen lastentarhanopettajalinja. H�n opetti my�s Woodbridgen seurakunnan pyh�koulussa. Melkein joka sunnuntai Enid tuli mukaan auttamaan, ja Ida h�mm�styi suuresti miten hyvin luokka tuntui suhtautuvan opettajana kokemattomaan tytt��n. Enidin ilmeinen taito k�sitell� lapsia antoi Idalle aiheen kysy�, oliko t�m� milloinkaan ajatellut ryhty� opettajaksi. Siihen saakka Enid ei ollut tullut edes ajatelleeksi sellaista, mutta my�hemmin samana p�iv�n� h�n mietti mit� Ida oli sanonut.

Enid varmasti nautti sunnuntai-iltap�ivist� pyh�koulussa ja ensimm�isest� kohtaamisestaan pienten lasten kanssa, sill� aivan alusta saakka h�n oli tuntenut suurta yhteenkuuluvuutta heid�n kanssaan. H�n oli mieliss��n saadessaan maalata suuria kuvia pyh�koulun seinille, tehd� kaikki ne pienoismallit ja esineet, joilla opetusta havainnollistettiin, ja ennen kaikkea saadessaan kertoa lapsille tarinoita. Omana pyh�kouluaikanaan Mary Attenborough�n kanssa Elm Roadin baptistikirkossa h�n oli oppinut suurimman osan Raamatun tarinoista, joita h�n nyt v�litti eteenp�in ja huomasi kykenev�ns� kertomaan niit� l�hes valmistautumatta, yht� vaivattomasti kuin kirjoitti kotona omia, viel� julkaisemattomia kertomuksia. T��ll� h�n ei saanut toimittajilta �hylk�yskirjeit� � h�nen innokkaat kuulijansa ahnehtivat koko ajan lis��.

Yht�kki� h�nelle valkeni mit� h�nen pit�� tehd� � lukea opettajaksi. Siten h�n kykenisi jatkamaan kirjoittamista, ja jos h�n olisi lasten seurassa koko p�iv�n � mik� nyt tuntui hyvin houkuttelevalta � h�n voisi tarkkailla heit� l�hemp�� ja sitten ehk� oppia kirjoittamaan heist� ja heille. H�nest� tuntui ett� kaikki oli viimein loksahtanut kohdalleen.

Enidille oli tyypillist�, ett� kun h�n oli tehnyt jonkin p��t�ksen, h�n ei hukannut aikaa vaan pani toimeksi. H�n varmisti Idalta, ett� voisi syyskuussa aloittaa National Froebel Unionin kurssin, siis jos h�nen hakemuksensa hyv�ksyttiin, ja k�vi sitten suurimman kompastuskiven kimppuun � is�ns�.

Enid k�veli Woodbridgen kyl��n soittaakseen is�lle t�m�n toimistoon Lontooseen ja kertoakseen, ett� h�n aikoi luovuttaa paikkansa musiikkikoulussa syyskuussa ja kouluttautua sen sijaan lastentarhanopettajaksi Ipswich High Schoolissa. �llistynyt Thomas oli Enidin oman kertomuksen mukaan vastannut: �Niin sinun tapaistasi, Enid, ett� kerrot siit� puhelimessa! Miksi sinun pit�� olla tuollainen j��r�p��? Minun on mietitt�v� asiaa. Ei, min� en pysty antamaan sinulle vastausta nyt. Hyv�nen aika, enh�n min� edes tiennyt ett� pid�t opettamisesta!�

Enid sanoi ett� h�n piti opettamisesta ja pyysi hartaasti is��ns� allekirjoittamaan hakemuslomakkeen. �Voit mietti� sit� sitten j�lkeenp�in�, h�n lis�si.

Thomasin huumorintaju oli aina herk�ss� ja h�n purskahti nauruun. Vuosia my�hemmin Enid kirjoitti, ett� saattoi yh� kuulla is�ns� naurun, niin suuresti h�n oli j�nnitt�nyt soittoa, joka sitten muutti h�nen el�m�ns� suunnan. Kun is� viimein antoi suostumuksensa, h�n oli pakahtua riemusta, mutta sai j�lkeen p�in usein ihmetell� mik� oli saanut t�m�n antamaan niin �kki� periksi. N�kik� is� tytt�rens� �j��r�p�isyydess� jotain omasta itsest��n, vai k��nsik� h�nen p��ns� lopulta frenologin lausunto, jonka Enid monta vuotta my�hemmin l�ysi joidenkin vanhojen papereiden seasta?

Frenologi oli k�ynyt Clockhouse Roadilla kun Enid oli ollut noin kahdeksan ik�inen. Thomas, joka oli aina kiinnostunut lis��m��n tiet�myst��n kaikesta mahdollisesta, oli kutsunut t�m�n kaljuuntuvan miehen tutkimaan herkill� sormilla nuoren tytt�rens� p��n �muhkuroita�. H�n oli ep�ilem�tt� pettynyt, kun frenologin laatimassa lausunnossa ei puhuttu mit��n musikaalisista kyvyist�, vaan siin� luki: �Lapsi suuntautuu kehittyess��n yh� enemm�n opettamiseen. Se on ja on aina oleva h�nen suuri lahjansa.�

Joko onnella tai taidolla frenologi oli osunut h�mm�stytt�v�n oikeaan, sill� Enid oli heti kouluun tultuaan tuntenut olevansa kuin �py�re� palikka py�re�ss� rei�ss�, kuten h�n my�hemmin kuvaili oloaan.

Mutta muutenkin Enidin el�m� muuttui ensimm�isen Ipswichvuoden aikana. Aivan kuten is� oli kuusi vuotta aiemmin aloittanut uuden el�m�n ilman perhett��n, Enid teki nyt samoin. Hanly ei oikein koskaan saanut selville mik� aiheutti v�lirikon. Enid ja h�nen �itins� ovat saattaneet vaihdella kiivaita kirjeit� Enidin p��tetty� luopua pianistin urasta, mutta todenn�k�isemmin siteen katkaisi lopullisesti molempien kielt�ytyminen yhteydenpidosta. Syist�, jotka vain Enid itse tiesi, h�n on voinut j�tt�� kertomatta Theresalle mit� h�n aikoi ja on saattanut jopa pyyt�� Thomasia ja Mabelia salaamaan kaiken. Theresa on itsep�isyytt��n voinut hyvinkin kielt�yty� kirjoittamasta tytt�relleen ennen kuin yht� itsep�inen tytt� kirjoittaisi h�nelle. T�m� tuntuu todenn�k�isemm�lt�, kun ajattelee outoa selityst�, jonka Theresa antoi Enidin l�hd�st� sukulaisille ja yst�ville. H�n kertoi heille tytt�rens� l�hteneen vastoin h�nen toivettaan kotoa ja liittyneen maatiloille vapaaehtoisia naisty�ntekij�it� sotaan joutuneiden miesten tilalle v�litt�v�n j�rjest�n Woman�s Land Armyn riveihin, ja kun h�n oli sitten huomannut � kuten h�nt� oli varoitettu � ett� el�m� maatilalla oli liian rankkaa, h�n oli ollut �liian peloissaan palatakseen kotiin ja my�nt��kseen virheens�.

Sellaista veruketta on vaikea ymm�rt�� n�in� emansipoituneiden naisten ja ajanmukaisten avioerolakien aikana, mutta siin� ahdasmielisess� esikaupunkilaisymp�rist�ss�, jossa Theresa liikkui, miehest��n erossa el�v��n vaimoon suhtauduttiin ep�luuloisesti ja sit�kin ep�luuloisemmin naimattomaan tytt�reen, joka l�hti kotoaan kertomatta siit� vanhemmilleen. Yksik��n �kiltti� tytt� ei harkitsisi sellaista ellei h�nell� olisi �jotain salattavaa�. Theresa tiesi, ett� Enid oli lomaillut jollakin maatilalla, ja kun vuonna 1916 otettiin sotaponnistelujen takia yh� enemm�n naisia t�ihin teollisuus- ja palvelualoille, h�n on varmaan pit�nyt selityst��n sen verran uskottavana ett� naapurit saattoivat uskoa sen.

Totuus kuitenkin on, ett� siit� eteenp�in Enid vietti lomansa joko Huntin perheen tai Mabel Attenborough�n luona eik� en�� milloinkaan asunut kotona �itins� ja veljiens� kanssa � eik� my�sk��n ollut heihin yhteydess� nelj��n vuoteen.

Enid aloitti opiskelunsa Ipswichiss� syyskuussa 1916, vain kuukausi 19-vuotissyntym�p�iv�ns� j�lkeen. H�n tuntuu kaikesta p��telleen olleen hiljaisempi ja pit�neen enemm�n et�isyytt� tovereihinsa ja opettajiin kuin St. Christopherissa, mutta h�nen ajoittaiset masennuskohtauksensa katosivat heti kun h�n oli lasten kanssa. Heid�n seurassaan h�n yhden opiskelutoverin mukaan oli aina �vapautunut, eloisa ja hyvin hauska�. H�n ei ollut hassumpi taiteilija ja otti aina mukaansa pienen sinisen muistikirjan, johon h�n luonnosteli ryhm�ns� lapsia leikeiss��n tai piirsi luontoretkill� n�kemi��n lintuja ja el�imi�. H�n oli pit�nyt samanlaista viimeisell� luokallaan koulussa, ja n�m� kaksi kirjaa lyijykyn�piirroksineen tarjoavat mielenkiintoisen n�kym�n siihen miten Endin siihen aikaan katseli maailmaa: p�rr�tukkainen poika lastentarhassa juomassa maitoa lasista, kolme pient� lintua joiden h�yhenet ovat p�rh�ll��n ja jotka painollaan taivuttavat ohutta oksaa, vaunuissa uinuva py�re�kasvoinen vauva ja rannalla istuvan lihavan naisen selk� on kaikki n�hty ja piirretty havainnollisesti ja tarkasti.

Lastentarhanopettajien linjalla oli kolme p��toimista opettajaa. Vastaava opettaja oli Sophie Flear, joka my�s opetti useimpia aineita harjoittelijoille. T�m� pieni, huoliteltu nainen oli omistautunut ty�lleen ja ymm�rsi syv�llisesti oppilaitaan olivat he sitten leikkikoulussa tai ylemmill� tasoilla, ja eleett�m�ll� arvovallallaan h�n ep�r�im�tt� kokeili uusia opetusmenetelmi�, jos h�n arveli siten edist�v�ns� hyvin johdetun leikkikoulunsa mahdollisuuksia ja tasoa. Vuonna 1913 Girls� Public Day School Trustin johtokunta oli l�hett�nyt h�net kahden muun opettajan kanssa Italiaan perehtym��n Montessorin opetusmenetelmiin ja selvitt�m��n olisiko niit� mahdollista osittain soveltaa s��ti�n liekkikouluissa. Vaikka Ipswichiss� koulutus oli perimm�lt��n nojautunut Fr�belin oppeihin, Sophie Flear avarsi Italian-kokemustensa pohjalta opiskelijoittensa n�k�aloja entisest��n. H�nen oppitunneistaan pidettiin aina, eik� Enid ollut ainoa jonka mielest� psykologian oppitunnit olivat erityisen kiinnostavia. H�n piti Sophie Flearista ja kunnioitti t�t�, mutta viel� enemm�n h�n oli ihastunut t�m�n assistenttiin Kathleen Gibbonsiin.

Kathleen Gibbons oli kookas, �idillinen nainen, joka opetti el�inja kasvioppia ��rimm�isen k�rsiv�llisesti ja ymm�rt�v�isesti. Luontoretket, joille h�n s��nn�llisesti vei leikkikoulun lapset ja lastentarhanopettajiksi opiskelivat, toivat Enidin mieleen monet retket is�n kanssa, kun t�m� oli kiinnitt�nyt h�nen huomionsa milloin mihinkin pikku otukseen el�m�� kuhisevassa lammessa tai pensasaidassa, ja laajat muistiinpanot, jotka h�n laati Kathleen Gibbonsin opetuksesta, olivat h�nelle suureksi avuksi my�hempin� vuosina, kun h�n kokosi ensimm�isen kirjansa luonnon tarkkailusta.

Kathleen Fryer oli kolmesta opettajasta nuorin ja vasta p��tt�nyt opintonsa. H�n oli taitava opettaja, ja Enid koki h�nen k�sity�tuntinsa hyvin rentouttavina, koska niiden aikana h�n sai tilaisuuden keksi� uusia ideoita kertomuksiin ja runoihin, samalla kun h�n askarteli kurssiin kuuluvien rottinki- ja niinit�iden parissa. Kaikesta huolimatta Enid onnistui j�rjest�m��n itselleen aikaa kirjoittamiseen ja kirjoitti opintojensa aikana kolme runoa, jotka Nash�s Magazine sitten julkaisi. Ensimm�isen, maaliskuussa 1917 julkaistun, Enid kirjoitti hyvin pian sen j�lkeen kun h�n oli aloittanut opintonsa ja muuttanut Idan luo Christchurch Streetille, viiden minuutin p��h�n koulusta. Siell� kummallakin oli oma makuuhuone sek� yhteinen olohuone, jossa he kirjoittivat ja opiskelivat.

Ida tiesi ett� Enid oli rikkonut v�lit kotiinsa, mutta ei sit� mink� takia. T�st� niin kuin kaikista muistakin h�nt� syv�sti koskettaneista ep�miellytt�vist� asioista Enid oli tapansa mukaan hyvin salamyhk�inen ja vaitelias. Oli kuitenkin ilmeist�, ett� tyt�ist� nuorempi oli yksin�inen ja ajoittain hyvin onneton. P�invastoin kuin se Enid, joka kotona oli vapaaehtoisesti sulkeutunut huoneeseensa piiloon perheelt��n, h�n Christchurch Streetill� oli alati hakemassa Idan seuraa � silloinkin kun h�nen yst�v�ns� oli nukkumassa, v�synyt ja pikemminkin valmis nukahtamaan kuin k�ym��n aamuy�h�n asti kest�vi� keskusteluja. Enid ei olisi varmaankaan ikin� my�nt�nyt sit� silloin, mutta ehk� h�n olisi halunnut kuulla �idist��n ja veljest��n ja salaa toivoi Theresan kirjoittavan. Sekin kertoo melko paljon, ett� my�hempin� vuosina Enidill� oli tapana sanoa tytt�rilleen, joiden mielest� h�n oli heist� aivan liikaa huolissaan: �Te haluaisitte paljon mieluummin ett� olen huolissani teist� kuin v�h�t v�litt�isin siit� mit� teille tapahtuu � kuten oman �itini tapauksessa oli asian laita.�

Jotain h�nen surumielisyydest��n heijastuu ensimm�isess� julkaistussa Ipswichin kauden runossa, jolle h�n antoi nimen �Have You �?� (Oletko �?):

Oletko kuunnellut y�n hiljaisuutta, kun koko maailma nukkuu, ja istut ikkunasi ��ress� aivan yksin?
Oletko hengityst� pid�tellen ihmetellyt taivasta, joka on niin musta ja syv�?
Oletko kaivannut t�hte� joka olisi yksin sinun?
Oletko n�hnyt miten kes�taivaalla v�l�ht�� valojuova, kun t�hti on kyll�stynyt olemaan niin kauan paikallaan?
Oletko kuullut y�tuulen kuiskeen, kun se hiljaa kulkee ohi?
Oletko erottanut sen laulun keinahtelevan suhinan?
Oletko kuunnellut tarinoita jotka vain kuusama tuntee, kun se l�hett�� hentoa tuoksuaan y�h�n?
Oletko suudellut k�ynn�sruusun pikkuisia nuppuja?
Oletko syd�mesi kyllyydest� rakastanut k�rsimyskukkia?
Oletko tuntenut itsesi yksin�iseksi, oletko miettinyt miksi sinun pit�isi olla yksin�inen, kun olet katsellut t�hdenlentojen kirkkaita v�lk�hdyksi�? Oletko kaivannut l�hellesi jotain toista, jotain rakasta joka ymm�rt�isi?
Oletko koskaan ojentanut k�tesi � ulos y�h�n?

Enid oli ikionnellinen huomatessaan Nash�s Magazinen kes�kuun numerosta, ett� h�nen sentimentaalinen runonsa oli innoittanut Maud K. F. Dyrenfurth -nimisen naisen antamaan palautetta otsikolla �I Have� (Min� olen). Se rohkaisi h�nt� jatkamaan runojen kirjoittamista, ja kaksi kuukautta my�hemmin lehdess� julkaistiin �My Summer Prayer� (Kes�rukoukseni), tunnelmaltaan paljon iloisempi runo, jonka h�n oli kirjoittanut Idan kanssa tekem�ll��n pitk�ll� py�r�retkell� Felixstoween. Kiireisen kouluviikon j�lkeen parivaljakko oli viett�nyt tavanomaista viikonloppuaan Seckford Hallissa ja p��tt�nyt sunnuntaiaamuna l�hte� piknikille ja py�r�ill� vajaan kahdenkymmenen kilometrin matkan t�h�n merenrantakaupunkiin. Oli t�ydellinen kes�p�iv�, ja paluumatkalla he pys�htyiv�t joidenkin valkoisten kaiteiden luo ihailemaan auringonlaskua. Enid otti esiin lyijykyn�n ja lehti�n, joita h�n aina piti mukanaan, ja alkoi kirjoittaa. �Olen pahoillani, kapu�, h�n vastasi k�rsim�tt�m�lle Idalle, �nyt tekee runo tuloaan.� Lopputulos, �My Summer Prayer�, ylistyslaulu kaikelle sille mit� h�n n�ki ymp�rill��n sin� iltana maaseudulla, ilmestyi lehden elokuun numerossa.

Enidin tapa keksi� lempinimi� itselleen ja l�himmille tuttavilleen ja sitten kehitell� niiden pohjalta pikku rooleja �rsytti k�yt�nn�llist�, j�rkev�� Idaa, joka oli nyt kihloissa lapsuudestaan saakka tuntemansa nuoren sotilaan kanssa. Mutta Enid kutsui yst�v��ns� yh� vain �kapuksi� ja itse��n �kajuuttavahdiksi� tai �Richardiksi� ja usein heid�n yhteisill� k�velyretkill��n my�s k�ytt�ytyi sen mukaisesti, vihelteli ��nekk��si, tunki k�det syv�lle taskuihin ja matki poikien leuhkaa k�velytyyli�, kuten rooli edellytti. Idasta t�llainen k�yt�s oli suunnattoman lapsellista ja sopimatonta opettajaharjoittelijalle, joka pian saisi itsekin vastuulleen pieni� lapsia. Vain Mabel tuntui ymm�rt�v�n nuoren yst�v�ns� tarvetta n�ihin hetkitt�isiin pakenemisiin todellisuudesta ja nauroi t�m�n hullutteluille, kohteli kahdenkymmenen ik�ist� Enidi� kuin ihastuttavaa, vastustamatonta lasta.

Viimeisen� vuotenaan Ipswichiss� Enid sai j�lleen runon Nash�s Magazineen. Runossa �Do You �?�, joka julkaistiin syyskuussa 1918, oli taas tunteellisia riimej� ja haikea tunnelma. T�ll� kerralla kukaan ei lehden my�hemmiss� numeroissa vastannut h�nelle runolla. Yksi runo, jonka h�n kirjoitti suunnilleen samaan aikaan mutta tunnelmaltaan hyvin toisenlaiseksi, ylisti h�nen vuokraem�nt�ns� taatelivanukasta, johon h�n oli er��n� iltana p�iv�llisp�yd�ss� ihastunut, mutta se painettiin vasta vuosia my�hemmin yhteen h�nen lastenlehdist��n. Aika kului nopeasti, kun aamup�iv�t oli opettajan assistenttina, iltap�iv�t oppitunneilla ja illat k�ytti omatoimiseen opiskeluun. Enid suoritti ensimm�isen� vuonna National Froebel Unionin opettajatutkinnon ykk�sosan, sai tyydytt�v�t arvosanat maantiedossa, kasviopissa, k�sit�iss� (mukaan lukien piirustus) ja kiitett�v�n el�inopissa.

Kirjallisuudessa h�n sai yll�tt�en vain v�ltt�v�n, mutta h�nen toinen v�ltt�v� arvosana � matematiikassa � ei ollut mitenk��n odottamaton, sill� matematiikka ei ollut koskaan ollut h�nelle helppoa. Joulukuussa 1918 h�n oli suorittanut tyydytt�vin arvosanoin kurssinsa kasvatusopissa, lasten terveysopissa, kasvatustieteen historiassa ja luokanopetuksessa (ik�ryhmiss� seitsem�st� nelj��ntoista) ja saanut kiitett�v� kasvatusperiaatteita k�sittelev�st� tutkielmastaan.

Enid oli nyt 21-vuotias t�ysinoppinut Fr�bel-opettaja ja vapaa kulkemaan omaa tiet��n kysym�tt� kenenk��n mielipidett�, mutta Mabelin opastus ja neuvot olivat h�nelle edelleen tervetulleita. Mabelilta h�n kuuli, ett� uudessa poikien ala-asteen koulussa Bickleyss� Kentiss� oli nuoremman opettajan toimi vapaana. H�n haki paikkaa ja sai sen. J�tetty��n j��hyv�iset koulunsa henkil�kunnalle ja Hunteille h�n l�hti Ipswichist� ja p��tti el�m�nvaiheen, jota h�n my�hemmin tuskin koskaan otti puheeksi. Muutamia h�nen Fr�belkoulutukseensa viittaavia satunnaisia huomautuksia lukuun ottamatta h�n ei kertonut kenellek��n, ei edes tytt�rilleen, mit��n sin� aikana tapaamistaan ihmisist� eik� Seckford Hallista ja Hunteista. Kuitenkin todistus, jonka h�n sai l�htiess��n rehtorilta M. Galelta, oli ylist�v�:

Neiti Enid Blyton on opiskellut koulumme lastentarhanopettajalinjalla kaksi vuotta. H�n on hyvin lahjakas niin musiikillisesti kuin taiteellisestikin ja on osoittautunut eritt�in pystyv�ksi opettajaksi.
Innostus ja tarmokkuus ovat h�nen selvimpi� luonteenpiirteit��n.
H�n pit�� aidosti lapsista ja k�sittelee heit� hyvin. H�n pystyy s�ilytt�m��n kurin, ja h�nell� on ep�tavallinen taito saada lapset kuuntelemaan.
H�nell� on itsell��n kirjallisia lahjoja ja draaman tajua.
Neiti Blyton on eritt�in velvollisuudentuntoinen, luotettava ja perinpohjainen kaikessa mihin ryhtyy, ja h�nen vaikutuksensa lapsiin on eritt�in my�nteinen.
Voin suositella h�nt� moneen vuoteen parhaimpiin kuuluvana oppilaana l�mpim�sti mihin tahansa vastuulliseen ty�h�n.

M. GALE, rehtori.

Vietetty��n joulun Mabelin ja t�m�n vanhempien kanssa � �isois�n� ja �iso�idin�, kuten Enid siit� l�htien Mabelin vanhempia nimitti � h�n aloitti opettajana Bickley Parkin koulussa tammikuussa 1919. Niihin aikoihin koulussa oli noin kaksikymment� poikaa, ja se toimi pieness� talossa Page Heath Lanella Bickleyss�. Rehtori Richard Brandram, joka vain v�h�n aikaisemmin oli kotiutettu armeijasta, oli noin kolmenkymmenen ik�inen pitk�, komea mies, johon Enid suhtautui aina melkeinp� pelokkaan kunnioittavasti.

Enid sai oman makuuhuoneen ja olohuoneen, mutta ateriat h�n s�i rehtorin, t�m�n vaimon Maudin ja heid�n kahden lapsensa Dickin ja Joycen sek� kolmannen henkil�kuntaan kuuluvan eli neiti Hutsonin kanssa. H�n oli nyt niin l�hell� Beckenhamia, ett� saattoi useimpina viikonloppuina k�yd� tapaamassa Mabelia, ja nautti koulun iloisesta, vapautuneesta tunnelmasta.

Nyt Enid oli saanut ensimm�isen tilaisuutensa kokeilla ideoitaan nuoriin vastaanottavaisiin mieliin, ja h�nen taitavuutensa lasten k�sittelyss� k�vi pian ilmi. H�nell� oli vastuullaan puolenkymment� poikaa, jotka olivat i�lt��n kuudesta kahdeksaan vuotta ja joille h�n opetti useimpia aineita, mink� lis�ksi h�n piti vanhemmille pojille englannin tunteja. H�nen oppilaillaan on onnellisia muistoja innostuneesta nuoresta opettajasta, joka muutti oppitunnit leikeiksi ja kertoi kiehtovia tarinoita. Ne jotka olivat tehneet jotain erityisen tunnustuksen arvoista, saivat Enidilt� samantapaisia kunniamerkkej� kuin armeijassa, mutta hihassa pidett�vi�, ja niiss� k�ytettiin v�rej� kuvaamaan edistymisen eri vaiheita. Kun oppilas oli saavuttanut �erinomaisuuden huipun�, kuten Enid sanoi, h�net ly�tiin �ritariksi�.

Enidin oppitunnit olivat yht� kekseli�it�, eik� h�nen ollut vaikea saada luokkaa pysym��n tarkkaavaisena. H�n vei lapset luontoretkille, pelasi ja leikki heid�n kanssaan ja k�vi heid�n kanssaan uimassa l�heisess� kylpyl�ss�.

Suurimman osan vapaa-ajastaan h�n k�ytti kirjoittamiseen, mutta yht� The Poetry Reviewiss� ilmestynytt� runoa lukuun ottamatta h�n ei onnistunut saamaan mit��n julkisuuteen. T�ss� yhdess� runossa � �Runoilija� � lapsi ilmaisee omalla luonnollisella runoudellaan n�kemyksens� maailmasta (katso Liite 1). Vuoden lopussa Richard Brandram oli hyvin tyytyv�inen edistykseen, jota nuoret oppilaat olivat osoittaneet Enidin ohjauksessa, mutta siin� vaiheessa Enid oli jo kertonut h�nelle l�htev�ns� koulusta, sill� h�nelle oli tarjottu toista ty�paikkaa. J�lleen kerran h�nelle annetussa kirjallisessa todistuksessa korostettiin kyvykkyytt� ja taitoja, joita h�n ei koskaan menett�nyt:

Neiti E. M. Blyton on kuulunut opettajakuntaani tammikuusta joulukuuhun vuonna 1919. T�n� aikana h�nell� on ollut vastuullaan alin luokka, mink� lis�ksi h�n on opettanut englantia my�s muille luokille. H�n on j�tt�nyt toimensa omasta halustaan ottaakseen hoiviinsa pienen ala-asteen koulun muualla.
Olen suunnattoman pahoillani menett�ess�ni h�nen arvokkaan apunsa. H�n sai oppilaansa osoittamaan todellista kiinnostusta siihen mit� kulloinkin tekiv�t ja pystyi siten vaivatta yll�pit�m��n j�rjestyst� luokassa. Lis�ksi h�n vaivojaan s��st�m�tt� pyrki juurruttamaan lasten mieliin k�ytt�ytymisen ja hyvien tapojen ylevi� ihanteita ja aina erinomaisin tuloksin. Pienten poikien opettamisen ja ymm�rt�misen lahja on annettu harvoille, mutta neiti Blytonilla on sen salaisuus hallussaan.

R. A. BRANDRAM, M. A. (Cant.), rehtori.