Numeroasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Numeroasemat ovat lyhytaaltotaajuuksilla toimivia salaperäisiä radioasemia, jotka lähettävät tyypillisesti nauhoitettujen äänten lukemia numero-, kirjain- tai morsekoodisarjoja säännöllisillä aikatauluilla. Niissä on käytetty laajalti eri kieliä. Äänet ovat tavallisesti naisääniä, mutta joskus käytetään mies- tai lapsiääniä. Joskus samoilta taajuuksilta vastaanotetaan myös toistuvia musiikinpätkiä ja yhtäjaksoisia äänisignaaleja.[1]

Numeroasemien viestejä nauhoittaneen The Conet Projectin mukaan lähetysten määrä on kasvanut kylmän sodan jälkeen.[2]

Asemien alkuperä ja käyttötarkoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numeroasemien arvellaan olevan valtioiden omistamia, ja niitä oletetaan käytettävän salaisten viestien välittämiseen vakoojille. Ainoastaan Tšekin tiedustelu on myöntänyt käyttäneensä numeroasemia. Yksi Tšekin asemista lähetti kenelle tahansa QSL-kortteja.[3]

Vuonna 1998 Yhdistyneen kuningaskunnan radiotaajuuksia hallinnoivan Department of Trade and Industryn edustaja totesi The Daily Telegraph -lehdelle: ”Ne ovat juuri sitä mitä oletatte niiden olevan. Ihmisten ei pitäisi kummastella niitä. Niitä ei varsinaisesti ole tarkoitettu yleiseen kuunteluun.”[4] Kuubalaisen ¡Atención!-numeroaseman purettuja viestejä on myös onnistuneesti käytetty Yhdysvaltain oikeudessa todisteena vakoojia vastaan 2000-luvun alussa.[5]

Eräillä numeroasemilla on tapana pitää HF-taajuuttaan varattuna jollain helposti tunnistettavalla summeriäänellä tms, kuten asemalla 'UVB-76'. Jatkuva tunnisteääni helpottaa sellaisen pienen matkaradiovastaanottimen virittämistä numeroaseman taajuudelle, jossa ei ole tarkkaa taajuusnäyttöä.

Mahdollisille ulkomaisille 'illegaaleille' tällainen tavallinen kaupasta ostettava lyhytaaltovastaanotin on riskitön, koska se ei paljasta haltijaansa, kuten matkapuhelimet tai erikoiset satelliitti- tai muut yhteysjärjestelyt voivat tehdä.

Tehokkaan lähettimen kantama on lyhytaalloilla hyvin pitkä, ja peittoalue kattaa myös televerkkojen ulkopuoliset alueet, joten menetelmä soveltuu hyvin etäisten vastaanottajien ohjeistamiseen yksisuuntaisilla sanomilla.

Jotkut ovat esittäneet, että myös huumeiden salakuljettajat olisivat käyttäneet numeroasemia salaiseen viestintäänsä.[6][7] Tällaisessa käytössä olevien lähettimien tulisi kuitenkin olla tunnetuista numeroasemista poiketen paikasta toiseen siirtyviä ja pienellä teholla toimivia, koska radiolähetyksen alkuperän jäljittäminen on suhteellisen helppoa.

Viestien salausmenetelmistä ei ole julkista tietoa. Niiden spekuloidaan käyttävän OTP-menetelmää, jossa vastaanottaja avaisi viestin erillisellä kertakäyttöisellä avainkoodillaan.

Numeroasemien lähetyksillä on yleensä asemakohtainen vakiintunut kaava. Lähetykset alkavat tavallisesti tasa- tai puolitunnein.

Asema aloittaa lähetyksen sille ominaisella tunnistusjaksolla, joka voi olla radioaakkosista koostuva tunnus tai numeerinen koodi (esimerkiksi ”Charlie India Oscar” tai ”250 250 250”). Tunnuksina käytetään myös nauhoitettuja puheenpätkiä, signaaleja ja musiikkikappaleita. Radioharrastajat ovat usein nimenneet asemat näiden tunnistusjaksojen mukaan (esimerkiksi ¡Atención!, Cherry Ripe ja The Lincolnshire Poacher). Tunnistusjakson toistaminen useaan kertaan on tavallista.

Tunnusjakson jälkeen luetellaan usein viestin käyttämät nauhoitetut äänet (”1234567890”), minkä jälkeen itse viestisisällön lähetys alkaa. Viestit annetaan yleensä neljän tai viiden numeron tai radioaakkosen ryhmissä. Ne voidaan toistaa joko lausumalla sama ryhmä kaksi kertaa peräkkäin tai toistamalla viesti kokonaisuudessaan. Joskus asemat lähettävät useamman viestin peräkkäin.

Viestin jälkeen asema lähettää lopetuskoodin, joka on useimmiten loppu-sana aseman käyttämällä kielellä (esimerkiksi ”end of message, end of transmission”, ”Ende”, ”fini”, ”final” tai ”konets”). Myös musiikinpätkiä käytetään. Venäjältä tulevat lähetykset tunnetaan niiden "000000" lopuista.

Koska lähetyksiä on pakko lähettää aikataulun vuoksi, asemilla joskus ei saata olla lähetettävää viestiä. Silloin asemat lähettävät "null" lähetyksiä. Ne ovat lähetyksiä, jotka eivät sisällä mitään viestiä. Silloin yleensä lähetetään kolmenumeroista alkutunnusta muutaman minuutin ajan, ja lähetys loppuu aseman omaan lopetustapaan, kuten "Out".

Lähetystekniikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numeroasemien lähettimet ovat 10–100 kilowatin teholla ja korkealla taajuudella toimivia, amplitudimodulaatiota hyödyntäviä lähettimiä.

Muiden lyhytaaltolähetysten tapaan niiden viestit saattavat hyvissä olosuhteissa kantautua pitkien matkojen päähän. Suomessa on kuultu selvästi ainakin 11 545 kilohertsin taajuudella lähettänyttä The Lincolnshire Poacher -asemaa, jonka oletetaan sijainneen RAF:n tukikohdassa Kyproksella.[8] Asema lopetti toimintansa Kyproksella 2008.

Ääninäytteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
E03 "Lincolnshire Poacher" -välisignaali, jota seuraa viisi koodinumeroa, 0-2-5-8-8
"Venäläinen mies" asema lähettää. Numerot jotka luetaan venäjäksi:
83912 83912 10080 10080 46543 46543 257 257 143 143 00000
UVB-76, buzzerin, lähettämä lyhyt osa Etelä-Suomessa kuulluista lähetyksestä vuonna 2002, 860 km päässä asemasta. Se sijaitsi Liettuassa, Rimantas Pleikysissä.
  1. Salaperäinen naisääni kylmän sodan ajoilta kummittelee yhä radioaalloilla – ”Eins, acht, vier...” Ilta-Sanomat. 9.4.2016. Arkistoitu 13.4.2016. Viitattu 14.4.2016.
  2. Recordings of Shortwave Numbers Stations The Conet Project. Arkistoitu 5.4.2004. Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
  3. Czech Intel confirms it used to run a numbers station › Priyom.org priyom.org. Arkistoitu 7.10.2017. Viitattu 16.10.2017. (englanniksi)
  4. Pescovitz, David: Counting Spies Salon. 16.9.1999. Salon Media Group Inc.. Arkistoitu 26.9.2008. Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
  5. Sokol, Brett: Espionage is in the Air. Miami New Times, 8.9.2001. Miami: Village Voice Media. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.7.2008. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Secret Radio Frequencies hackcanada.com. Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
  7. Walsh, Jason: Dark Side of the Band Wired. 15.11.2004. Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
  8. Toivio, Tomi: Salaiset agentit radioaalloilla. Voima, 2007, nro 2. Voima Kustannus Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.7.2008.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]